donate orangevimeofacebooktwitteryoutubeflickr3

Talouden näkymät

Pohjolan "Talouden näkymät" –iltapäivä


Helsinki, 4 September 2003

Hyvät naiset ja herrat,

olen ollut viimepäivinä Aasiassa. Matkustin ensin Sri Lankan presidentin kutsusta Colomboon keskustelemaan maan rauhanprosessista. Sri Lankaa on repinyt kymmenien vuosien sisällissota, jossa pohjoisen tamilien sissiliike LTTE eli tamilitiikerit on sotinut maan armeijan ja poliisivoimien kanssa. Sisäiseen kaaokseen ovat kuuluneet myös poliittiset murhat ja attentaatit, jotka jatkuvat edelleen. Varsinaiset sotatoimet ovat kuitenkin keskeytyneet, kun norjalaiset auttoivat saamaan aikaan tulitauon osapuolten välille. Aselepoa on kestänyt nyt 20 kuukautta. Presidentti halusi keskustella minun ja nimeämäni työryhmän kanssa siitä, miten herkässä tilanteessa voisi nyt edetä. Olen aina käytettävissä tällaisille keskusteluille, vaikka tuenkin norjalaisten roolia ja tekemää työtä Sri Lankassa.

Colombosta lensin keskellä yötä lähteneellä yhteyslennolla Katmanduun Nepaliin. Siellä hallituksen ja maolaississien neuvottelut olivat kariutuneet ja viralliset välittäjät pyysivät minua saapumaan mahdollisimman pikaisesti paikalle. Tilanne on tällä hetkellä vaikea molemmissa maissa.

Suomeen saavuin maanantaiaamuna. Halusin aloittaa puheenvuoroni viittaamalla näihin kahteen maahan osoittamalla, mistä globaalitalouden kasvun näkökulmat omalta osaltaan koostuvat. Olen vakuuttunut siitä, että vielä paljon enemmän voitaisiin tehdä maailman kriisipesäkkeiden rauhoittamiseksi. Toivon, että myös Suomi valtiona ottaisi tässä aktiivisemman roolin ja olen valmis antamaan valtiovallalle tässä täyden tukeni.

Samalla haluan kuvainnollisesti osoittaa sen miten herkkä kansainvälinen tilanne monin paikoin on. Minua on pyydetty puhumaan täällä taloudesta. Talous edellyttää kuitenkin yhteiskunnallista tasapainoa ja vakautta. Globaali talous on haavoittuvaisempi kuin mitä suppeammat talousjärjestelmät ovat olleet ja jokainen kriisi lisää vain sen epävakautta. Kansainvälinen politiikka ja talous kietoutuvat siis entistä enemmän toisiinsa.
Myös taloudellisten toimijoiden tulisi antaa oma panoksena kansainvälisen hyvinvoinnin ja vakauden lisäämiseksi. Kansainvälinen rauha ja vakaus edellyttävät aktiivista otetta ja vastuunottamista.

***

Hyvät kuulijat,

kuten sanoin, politiikka ja talous vaikuttavat toinen toisiinsa. En kuitenkaan pyri esittämään tässä talouspoliitikon analyysia maailman tilanteesta ja kasvun näkymistä, vaan esitän näkemykseni henkilönä, joka ymmärtää talouden merkityksen yhteiskunnallemme ja maailmalla laajemmin – ja henkilönä, joka on ollut omalta osaltaan tasavallan presidenttinä vastuussa tästä maasta ja tunnen huolta siitä mihin olemme menossa.

Hyvin usein huomaan pysähtyväni ajatuksissani siihen, miten hyvin Suomessa on asiat, miten suuri on aineellinen hyvinvointi, miten vähäistä on korruptio, miten pitkällä olemme teknisessä kehityksessä. En epäile tuoda esille näitä kansakuntamme yhteisiä saavutuksia aina kun siihen on syytä. Suomalainen hyvinvointivaltio on rakennettu antamaan kaikille yhtäläinen mahdollisuus ja kantamaan huolta niistä, jotka apua tarvitsevat. Uskon, että meistä kaikki haluavat näiden perusarvojen säilyvän. Samalla tiedämme, ettei hyvinvointimme pohja voi säilyä ilman toimivaa taloutta, yrityskulttuuria ja eteenpäin suuntautuvaa politiikkaa, joihin kuuluvat niin kyky uudistaa rakenteita kuin panostus tutkimukseen ja kehitykseen. Suomessa elinkeinoelämän ja työmarkkinajärjestöjen kesken on luotu toimiva mekanismi, jolla pidetään huolta, että suomalainen yhteiskunta on sopimusyhteiskunta eikä riiston yhteiskunta. En halua puuttua mihinkään yksittäisiin talouselämän kiistakysymyksiin. Minusta järjestelmä toimii hyvin ja sen tehtävä on etsiä ratkaisut.

Järjestelmän toimintakyky mitataan kuitenkin vaikeina aikoina, kriisien keskellä ja uudistuspaineen edessä. Tarvittavista uudistuksistakin spekuloidaan aina ja se on osa järjestelmää. Minulla on kuitenkin sellainen käsitys, että tällä hetkellä olemme valmistautumattomia siihen taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kriisiin, johon Suomi joutuu suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle. Peräänkuulutan tässä asiassa nyt yhteisvastuuta. Kyse ei ole siitä, mitä keneltäkin otetaan pois vaan siitä, mitä vielä saadaan pelastettua. Vetoan, että työmarkkinaosapuolet asettuvat tässä asiassa yhteisrintamaan hallituksen taakse – ja pyrkivät yhdessä löytämään ne ratkaisut, joilla asian tilaan pyritään saamaan korjaus. Uudistukset saattavat edellyttää laajaa yhteiskuntasopimusta ja niiden toteuttaminen yhteiskuntarauhaa, mikä näyttää nyt välttämättömältä.


Hyvät naiset ja herrat,

arvioni tilanteesta perustuu tosiasioihin. Usein, kun yritän sovitella erilaisten riitapukarien asioita maailmalla, pidän kiinni hyvin tiukasti siitä, että meillä on yhteinen käsitys tosiasioista. Ensin selvitään tosiasiat, ne eivät ole mielipideasioita. Sitten etsitään yhdessä ratkaisua ongelmaa.

Suomi kuuluu niihin EU-maihin, joiden väestön rakenne on vielä nyt melko edullinen. Tiedossa on kuitenkin melkoinen muutos, kun suuret ikäluokat lähivuosina saavuttavat eläkeiän. Vaikka meitä nyt vaivaa suuri rakenteellinen työttömyys, pääosa tästä ongelmasta ratkeaa suurten ikäluokkien poistuessa työmarkkinoilta. Alhainen syntyvyys ja vähäinen maahanmuutto aikaansaavat tilanteen, jossa siirrymme työttömyydestä työvoiman ylikysyntään. Työtä on enemmän kuin tekijöitä. Myös yrittäjistä siirtyy suuri osa eläkkeelle lähivuosina eikä seuraajia näytä olevan riittävästi. Nämä tekijät yhdessä merkitsevät sitä, että kansantalouden kasvuvoima hiipuu. Professori Jaakko Kiander on äskettäin julkaisemassaan artikkelissa todennut, että ”työllisyys, maahanmuutto ja syntyvyys riippuvat paitsi toisistaan myös muista tekijöistä; näistä keskeisin on taloudellinen kehitys.”

Asian laita on siis niin, että alhainen syntyvyys ja vähäinen maahanmuutto vaikeuttavat taloudellista kasvua. Heikko taloudellinen kasvu tekee ihmiset haluttomiksi hankkia lapsia eikä sellaiseen maahankaan ole tulijoita, jossa talouden kasvu on heikonlaista. Professori Kiander toteaa, että vähäinenkin syntyvyyden lisäys parantaisi tilannetta. Näin varmaan on jos ajattelemme asiaa useamman vuosikymmenen tähtäimellä. Työvoimapula tulee nykynäkymin vaivaamaan meitä jo paljon aikaisemmin kuin silloin, kun lähivuosina kenties syntyvät suomalaiset ehtivät työmarkkinoille. Siihen ei ole muuta lääkettä kuin työllisyysasteen nostaminen opintoaikaa tehostamalla ja siten nopeuttamalla sekä eläkeikää nostamalla. Maahanmuutolla voidaan paikata joitakin aukkoja, mutta tuskin riittävästi. Silti siihenkin on syytä varautua, sillä kaikkia näitä toimenpiteitä tullaan tarvitsemaan. Se on vaativa tehtävä maassa, joka on kulttuuriltaan erittäin homogeeninen ja heikosti valmistautunut kohtaamaan erilaisuutta.

Olen esittänyt asian tässä nyt yksinkertaistaen ja tiiviisti, jotta näkisimme kaikki mistä on kysymys. Tällaisen haasteen edessä Suomen valtio ja talouselämä ovat pelkästään väestön ikääntymisen johdosta. Kokonaan tämän arvion ulkopuolella ovat muut mm. kansainväliset tekijät, joihin puutun hieman puheeni myöhemmässä vaiheessa.


***

Olen vakuuttunut siitä, että elämme eräänlaisessa käännekohdassa, joka entistä selkeämmin määrää meidän tulevaisuutemme suunnan. Kuten sanoin, uskon meidän kaikkien toivovan, että tämä olisi hyvinvointivaltion tulevaisuus. Täysin varmoja tästä emme kuitenkaan voi olla. Paradoksaalista kyllä, samat rakenteet, jotka ovat hyvinvointivaltion luomisessa olleet niin keskeisiä, saattavat sen nyt myös viedä vaaraan, mikäli eivät ymmärrä uusien toimenpiteiden välttämättömyyttä ja tarvetta löytää niistä mahdollisimman laaja yhteisymmärrys.

Pohjoismainen hyvinvointivaltio edellyttää toimiakseen toimivaa kansantaloutta, hyviä yrityksiä, laajaa työntekijäjoukkoa ja vahvaa verokertymää. Nyt näitä kaikkia suomalaisten ikääntyminen nyt uhkaa.

Näen hyvin selvästi, että nämä uhkakuvat ovat vielä selvempiä kuin silloin, kun tasavallan presidenttinä asetin työllisyystyöryhmän pohtimaan niitä toimia, joilla laman aiheuttama suurtyöttömyys voitaisiin voittaa. Nyt ei enää ole kyse vain työttömyydestä vaan työntekijöiden loppumisesta suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle, yrittäjyyden ja kansantalouden hiipumisesta.

On selvää, että uusien toimien on koostuttava kokonaisuudesta, jossa niin yrittäjyyden vahvistamisen kuin uusien työntekijöiden saamisen (mihin liittyvistä keinoista pääministeri on maininnut niin maahanmuuton kuin väestöpolitiikan) on oltava keskeisellä sijalla. Monet haasteet ovat hyvin monimutkaisia, rakenteellisia, ja verotuksellisia – ja myös hyvin kiistanalaisia. Siksi peräänkuulutan yhteisvastuuta ja ratkaisujen etsimistä yhteistuumin. Asenteellisuus tai asemiin kaivautuminen eivät nyt auta.

***

Hyvät kuulijat,

Euroopan unionin ensi vuoden keväällä toteutuva laajeneminen tulee muuttamaan unionia sekä sen uusia jäseniä olennaisella tavalla. Tavoitteet säilyvät silti ennallaan. Päämääränä on aikaansaada tasapainoista ja tervettä talouskasvua rakenteellisin muutoksin. Samalla lujitetaan demokratian ja ihmisoikeuksien asemaa oikeusvaltion periaatteita kunnioittaen.

Uusissa jäsenmaissa on asetettu suuria toiveita EU-jäsenyyteen. On todennäköistä, että kaikki toiveet eivät tule toteutumaan, ei ainakaan lyhyellä aikavälillä. Se voi johtaa pettymyksiin, joilla voi olla poliittista merkitystä. Sitä tärkeämpää on kuitenkin se, että jäsenyys avaa uudella tavalla unionin markkinat uusille jäsenilleen ja samalla se tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia uudenlaiseen taloudelliseen yhteistyöhön. Siitä on jo runsaasti esimerkkejä, kun yritykset ovat vielä voimassaolevien väliaikaisjärjestelyjen turvin tehneet suoria sijoituksia mukaan tuleviin uusiin jäsenmaihin.

Meidänkin on mukauduttava siihen, että tulevina vuosina unionin rakenne- ja maataloustukien painopiste on uusissa jäsenmaissa. Siten niitä autetaan toteuttamaan välttämättömiä rakenneuudistuksia, jotka tulevat aikanaan vahvistamaan niiden taloutta ja koko yhteiskuntaa. Hyvät kokemukset Espanjasta, Irlannista ja Portugalista osoittavat, että EU-jäsenyydellä voi olla suuri merkitys hyvinvoinnin kasvattamiselle. Ennen niin pahasti työttömyydestä ja maastamuutosta kärsinyt Irlanti on nyt eräs unionin menestyneimmistä maista.

Euroopan unionin laajenemisen on pelätty merkitsevän maanosamme entistä syvempää taloudellista ja sosiaalista jakautumista. Integraatiolla on toki valikoivia piirteitä, jotka lujittavat vahvojen ja vaikeuttavat heikkojen toimijoiden asemaa. Tämän ongelman tekevät realistiseksi ne syvät alueelliset erot, jotka ovat edelleenkin olemassa entisissä sosialistisissa maissa. Toisaalta EU:n nimenomaisena tavoitteena on luoda yhtenäinen markkina-alue, jossa pidetään huolta myös sosiaalisesta vakaudesta ja poliittisesta toimintakyvystä. Erittäin tärkeää on myös pyrkimys yhteisen, mantereenlaajuisen infrastruktuurin kehittämiseen. Tämä koskee niin liikenneyhteyksiä, energiatoimituksia kuin kansainväliseen liikkuvuuteen vaikuttavaa lainsäädäntöä.

On itsestään selvää, että asteittain etenevään eurooppalaiseen talousalueeseen tulisi liittää myös Venäjä, Ukraina ja Valko-Venäjä, vaikka niitä ei näillä näkymillä voidakaan kuvitella EU:n jäseniksi. Tässä suhteessa liikenneyhteyksillä ja energiaverkoilla on toki merkitystä, mutta niiden kehittäminen ei sinänsä riitä. Yhteistyön kehittäminen tähän suuntaan vahvistaa tilannetta, jossa Venäjä on olennainen energian ja raaka-aineiden toimittajana länsieurooppalaisille ja jopa pohjoisamerikkalaisille markkinoille.

Venäjä on kuitenkin olennainen Euroopalle myös paljon laajemmassa mielessä. Totta on, että alkutuotannolla on keskeinen merkitys Venäjän taloudessa. Itse asiassa öljyn suhteellisen korkea hinta on vahvistanut maan taloutta ja antanut sen viralliselle politiikalle selkänojaa. On arvioitu, että ilman nykyistä öljynhintaa Venäjän talouden kasvuvauhti putoaisi kolmella prosenttiyksiköllä. Sen talous on siis kasvanut sangen virkeästi, vaikka monia väistämättömiä uudistuksia esimerkiksi maataloudessa ja taloudellisessa lainsäädännössä ei ole vieläkään kyetty toteuttamaan. Rakenteellisten uudistusten tarve on Venäjällä edelleenkin todellinen, jopa polttava.

Suomenkin etujen mukaista olisi se, että Venäjän talous monipuolistuisi ja sen teollisuuden tuottavuus nousisi olennaisesti. Tämä edellyttää kuitenkin investointeja kotimaassa tapahtuvaan tuotantoon sekä teknologisten innovaatioiden käynnistämistä. Näin vahvistuva ja monipuolistuva teollisuus loisi uusia taloudellisen yhteistyön mahdollisuuksia Suomen ja Venäjän välille: voisimme ryhtyä käymään ns. ristikkäiskauppaa, joka perustuu syvenevään teolliseen työnjakoon.

Venäjän taloudessa ja politiikassa havaittava klaaniutuminen liittyy suoraan sen tuotannollisen rakenteen yksipuolisuuteen ja alhaiseen tuottavuuteen. Taloudellisia erityisetuja on taipumus suojella erilaisilla poliittisilla operaatioilla. Näin taloudellisen perustan eriytyminen vahvistaisi myös maan demokraattisia instituutioita ja niiden toimintaa. En pelkää demokratian kukistumista Venäjällä, mutta sen vahvistamisen hyödyllisiin seurauksiin on syytä kiinnittää huomiota ensiksi duuman ja sitten presidentinvaalien lähestyessä.


Venäjä hakee paikkaansa kansainvälisessä yhteisössä: se on presidentti Putinin toiminnan keskeisiä tavoitteita. Tämä paikka olisi vahvempi ja maan politiikka paremmin ennakoitavissa, jos Venäjän talous integroituisi maailmantalouteen nykyistä syvemmin ja monipuolisemmin. Molemminpuolinen taloudellinen riippuvuus luo rauhaa ja vakautta valtioiden välisiin suhteisiin. Venäjän aktiivisella roolilla niin Eurooppalaisessa ja maailmanlaajuisessa taloudessa on meille myös suuri turvallisuuspoliittinen merkitys.

***

Hyvät naiset ja herrat,

toinen asia, Suomen kansainvälisessä taloudellisessa toimintaympäristössä, on kansainvälinen terrorismi ja tasapainoisen globaalin kehityksen edistämisen välttämättömyys.
Nämä asiat liittyvät toisiinsa, vaikka emme voi pitää globaalia epäoikeudenmukaisuutta kansainvälisen terrorismin ainoana, ehkä ei edes tärkeimpänä syynä.

Globaaleista ongelmista, kuten köyhyydestä, ruoan ja veden puutteesta, hoidettavissa olevien sairauksien kukoistamisesta, muodostuu kuitenkin se kasvualusta, jossa maaperä on suotuisa terrorismille ja väkivallalle.

Hyvät naiset ja herrat,

Syyskuun 11. päivän terroriteot kaksi vuotta sitten kohdistuivat Yhdysvaltoihin. Niiden luonne on kuitenkin sellainen, että ne uhkaavat koko sitä demokratiaan ja yksityisyrittäjyyteen perustuvaa oikeusjärjestelmää, joka on meidänkin turvamme. Kansainvälisen terrorismin epäsuorat poliittiset ja taloudelliset vaikutukset eivät jätä rauhaan Suomeakaan, vaikka varsinaiset terroriteot eivät tänne ulottuisikaan. Terrori kylvää epävarmuutta ja aikaansaa paniikinomaista käyttäytymistä, joka heikentää kansalaisten tulevaisuudenuskoa ja valmiutta panostaa tulevaisuuteen. Se synkistää tulevaisuudennäkymiä tavalla, joka vähentää halua perustaa perhe tai lisätä lapsilukua.

Olisi lyhytnäköistä ajatella niin, että ainoa tai paras keino terrorismin torjumiselle on ennalta ehkäisevä hyökkäys. Ennalta ehkäisyä tarvitaan, mutta se saavuttaa kestäviä tuloksia parhaiten niin, että nyt läntisen elämänmallin tuhoamaan valmiit, toivonsa omakohtaisesta menestyksestä kadottaneet saisivat toivonsa takaisin. Usko siihen, että ne maailmanlaajuiset voimat, jotka nyt muuttavat rakenteita ja jakavat epätasaisesti taloudellisen kehityksen hedelmiä voisivat toimia nykyistä oikeudenmukaisemmin on tärkeää. Se voidaan saavuttaa vain kuuntelemalla niiden ääntä, jotka nyt katsovat olevansa syrjäytettyjä ja toimimalla yhdessä heidän kanssaan taloudellisen ja inhimillisen hyvinvoinnin luomiseksi. Siihen tarvitaan myös meidän suomalaisten panosta.

Aikamme keskeisiin ilmiöihin kuuluva globalisaatio on saatava paremmin palvelemaan eri kehitysvaiheissa olevien kansakuntien tarpeita. Onnittelen Suomen hallitusta sen aloittamasta Helsinki –prosessista, jossa etsitään ratkaisuja näihin polttaviin kysymyksiin. Helsinki –prosessi on oiva esimerkki siitä aktiivisesta politiikasta ja roolista, jolla Suomi voi kantaa kansainvälistä vastuutaan tässä tilanteessa.

Helsinki –prosessiin tarvitaan myös elinkeinoelämän osallistumista. Tässä asiassa jokainen voi kantaa kortensa kekoon. Niin ulkoministeriö, TT kuin kansainvälinen kauppakamari voivat antaa tietoja siitä miten prosessiin voi parhaiten osallistua.

***

Hyvät kuulijat,

kuten olen todennut, aikaa niin kotimaisten kuin kansainvälisten haasteiden kohtaamiseen ei ole liikaa. Kaikki ymmärtävät, tai tulisi ainakin ymmärtää selvien tosiasioiden edessä, miten välttämätöntä rakenteellinen valmistautuminen väestön ikääntymiseen on. Suomalaisen pääoman ja ammattiyhdistysväen tulisi ryhmittäytyä hallituksen tueksi tarvittavien uudistusten taakse. Hallituksen tulisi hakea ja sen tulisi saada tarvitsemansa tuki ja työrauha näiden uudistusten valmistelemiseksi ja käsittelemiseksi työmarkkinaosapuolten kanssa ja läpiviemiseksi siinä laajuudessa kuin hyvinvointivaltion pelastaminen meillä edellyttää.

Siteeraan lopuksi professori Kianderia: ”Suomella on hyvät mahdollisuudet yltää muuta Eurooppaa parempaan väestö- ja talouskehitykseen. Meillä on lähtökohtaisesti hyvä kilpailukyky ja vahva julkinen talous. Ne tarjoavat mahdollisuuden kasvua ja maahanmuuttoa suosivaan talouspolitiikkaan.”

 

Login Form